lauantai 22. marraskuuta 2014

Kilpaileminen on koko perheen harrastus


"Alussa homma oli vain pakollista kuskaamista, en pitänyt hevosista yhtään - hinkkasin autonkin hammasharjatarkkuudella joka keikan jälkeen", muistelee Ari Rämö, joka on kuljettanut tytärtään Tiiaa hevosineen kilpailuihin jo useamman vuoden ajan. Kilometrejä Ari ei laske vaan pitää kisamatkoja perheen tärkeinä yhteisinä hetkinä ja nyt alkuaikojen meno jo naurattaa.

Kisamatkoilla sattuu kaikenlaista hauskaa ja tarinoita riittää. Esimerkiksi virkavallan kohtaaminen liikenteessä on aina suomalaisesta jännittävää: "Kerran tallilta lähtiessä poliisiauto tuli vastaan tallin nurkalla ja yllätys oli suuri kun lähtikin siniset vilkut päällä perään. Pysäyttivät yhdistelmämme ja mietin kuumeisesti mikä on vialla. Poliisi tuli ovelle, sanoi "sun hanskat ovat jääneet katon päälle" ja jatkoi matkaa, Ari nauraa.

Hevosen kuljettamisesta puhuttaessa Ari vakavoituu. "Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys vaan sitä pitää etukäteen miettiä. Tarkistan aina ennen lähtöä, että traikku on varmasti kunnolla kiinni koukussa ja ettei traikussa ole mitään ylimääräistä tavaraa irrallaan", Ari listaa. Ajaminen traikun kanssa on erilaista - sitä ei kannata pelätä, mutta ajamisen harjoittelu ja suunnittelu on tärkeää. "Kaikki liikkeelle lähdöt, kiihdytykset ja pysähtymiset kannattaa ennakoida ja suorittaa hitaasti, jotta hevosen matkustaminen on mahdollisimman turvallista ja miellyttävää. Traikun kanssa peruuttamistakin kannattaa harjoitella ilman aikapainetta, jo ennen kuin lähtee matkaan", Ari tuumii.

Tiia Rämö ja Conally Z vauhdissa, kuva kotialbumista















Ari ei itse ratsasta, mutta on selvästi huomannut lajista keskeisiä pointteja: "Aiemmin luulin, että hevonen oli automaatti, joka hyppäsi itsekseen ja ratsastaja melkein vain keikkui satulassa. Ei. Kyseessä on saumaton yhteistyö ja luottamus. Ratsukko tekee yhdessä huippusuorituksen jokaisella esteellä. Lisäksi hevosen on oltava fyysisesti hyvässä kunnossa kuten kuka tahansa huippu-urheilija. Sen on oltava lihaksiltaan kunnossa, voitava hyvin myös henkisesti ja sen on myös kasvettava onnistumisten kautta. Reuhtomisella, tökkimisellä ja liiallisella voimalla sen ja ratsastajan henkinen yhteys katoaa."

"Ratsastaja ei voi hetkeksikään lopettaa omaa henkistä ja fyysistä kehittymistä ja analyysia jos haluaa pärjätä paremmin tulevaisuudessa. Kehittyä. Onnistua. Hän tarvitsee myös valmentajan, joka analysoi ja auttaa onnistumaan. Pitämään yllä motivaatiota ja antamaan suuntaa tulevaisuuteen", Ari tuumii. Hevosen ja ratsastajan välillä kohtaaminen on aitoa: se ei koskaan tapahdu sosiaalisen median välityksellä.

Tiia ja Conna kotioloissa, kuva kotialbumista





















Paljon kilpailuissaa kiertävällä Arilla on kisajärjestäjille muutama käytännön vinkki:
- kisoille kannattaa perustaa oma Facebook -sivu, jonka kautta jakaa tunnelmia ja tietoa
- ruokaan kannattaa panostaa kahdestakin syystä: ratsastajat, huoltajat ja katsojat jaksavat pitkät päivät paremmin ja toisaalta hyvän ruuan tarjoamisella voi näyttää esimerkkiä siitä, kuinka urheilijan kannattaa syödä
- kulkuväylien kunnosta kannattaa huolehtia jo etukäteen, pahimmillaan huonot tiet ovat vaarallisia ja varmasti ne ainakin latistavat tunnelman
- kilpailun aikataulun aikaistaminen aiheuttaa yleensä aina hankaluuksia kilpailijoille, etenkin pitkästä matkasta tuleville.

Lisäksi Ari kehottaa kaikkia kilpailujärjestäjiä houkuttelemaan paikalle katsojia ja tuotteistamaan tapahtumia. "Ratsastus on niin hieno laji", Ari summaa, vaikka ei vielä lupaakaan itse kokeilla satulaan istumista.

Ari ja Conna kisapaikalla, kuva kotialbumista





















Arin kaltaisia vanhempia ja muita tukijoukkoja tarvitaan tulevaisuudessakin. Uusi kilpailujärjestelmä - ja koko ratsastusurheilun kehittämisohjelmatyö - tähtää tukemaan tulevaisuuden kilparatsastajien urapolkua. Tämän vuoden Urheilufoorumissa rakennetaan tulevaisuutta teemalla Menestyksen avaimet. Seuraavissa blogipostauksissa palataan parhaillaan käynnissä olevan foorumin saldoon.

Talvisin terkuin,

Minna


torstai 13. marraskuuta 2014

Urheilufoorumista inspiraatiota - vielä ehdit mukaan!

Miksi hollantilaiset menestyvät? Mistä 365-harjoittelussa on kysymys? Kuinka kilpahevosen peruskunto rakennetaan? Entä mistä ratsastajan psyykkisessä valmennuksessa on kysymys? Entä mihin minun kannattaa harjoittelussani kiinnittää huomiota? Miten kilpailujärjestelmä ensi vuonna muuttuu? Mitä ajankohtaisia asioita oman lajini ympärillä tapahtuu?
 
Mia Stellberg on mukana Urheilufoorumissa.






















Näihin kysymyksiin saat vastauksia - ja moneen muuhun -  lauantaina 22.11.2014 Helsingin Marina Congress Centerissä järjestettävässä Urheilufoorumissa, jonka teemana on Menestyksen avaimet!

 
Luennot ja tietoiskut tukevat aihepiireiltään kilpailijan kehittymistä eri näkökulmista: Mia Stellberg avaa psyykkisen valmennuksen perusteita, Seppo Hyyppä taustoittaa kilpahevosen peruskunnon rakentamista ja Emile Faurie puolestaan kertoo kansainvälisestä urasuunnittelusta, vain muutamia puhujia mainitakseni.

Katso koko Urheilufoorumin ohjelma tästä ja ilmoittaudu mukaan maanantaihin 17.11. klo 9.00 mennessä!

Nähdään ensi viikolla!
Minna

PS. Urheilufoorumin parhaita paloja julkaistaan täällä blogissa.
 
 
 

 
 
 
 
 
 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Millaisen kilpahevosen tarvitset?


Oman hevosen, kilpakumppanin, hankinta on iso asia. Kaupoille ei kannata suunnata tunteiden vallassa, eikä yksin. Väärät valinnat voivat maksaa paljon rahaa, aikaa - ja sekä ratsastajan että hevosen motivaation yhteiseen tekemiseen.

Realistisen budjetin ohella on tärkeää arvioida yhdessä valmentajan kanssa ratsastajan osaamisen taso ja tavoitteet sekä tarkastella kaikki käytettävissä olevat resurssit. Tähän arvioon voi realistisesti peilata, ovatko tavoitteet kohdallaan ja minkälainen hevonen on tilanteeseen sopiva. Ennen ostopäätöstä on myös laskettava, paljonko kilpailevan hevosen omistajan arkeen, valmentautumiseen ja kilpailuttamiseen voi panostaa sekä aikaa että rahaa.

Kisatallin tunnelmaa Hangossa 2014















Hevosen hankinnassa kannattaa aina kääntyä ammattilaisten puoleen. Kansainvälisesti menestyneen esteratsastajamme Nina Fagerströmin mukaan hankintaprosessissa kaikista tärkeintä on pitää mielessä millaiselle ratsastajalle ja mihin käyttöön hevosta haetaan. "On eri asia etsiä nuorelle ratsastajalle vakaata ja varmaa esteratsua kuin suorittajaa kaikkein korkeimmalle tasolle", Fagerström kiteyttää.

Kalleimmat hevoset eivät usein ole harrasteratsastajalle sopivia valintoja: "GP-tason hevoset ovat reaktiivisia ja herkkiä, usein amatöörille liian vaikeita. Huippuhevoset ovat allergisia sekä puomeille että huonolle ratsastukselle", Fagerström sanoo.

Nuoren hevosen hankinnan yhteydessä tulee puolestaan budjetoida laadukkaaseen koulutukseen: "Hevosen ratsastettavuus tulee ratsastajasta. Nuorella hevosella ei ole pahoja tapoja, ratsastaja luo ne tai antaa niiden syntyä. Joillakin hevosilla on paljon temperamenttia ja ne tarvitsevat kokeneen ratsastajan, ettei niitä pilata", pohtii Suomen esteratsastusmaajoukkuetta luotsannut ranskalainen Hervé Godignon.

Kilpailemista voi harrastaa monin eri tavoin, monella eri tasolla.

















Kaikkien ei tarvitse tähdätä maailman huipulle, voidakseen harrastaa ja nauttia kilpailemisesta. Samalla, kun uuden kilpailujärjestelmän tavoitteena on parantaa kaikkien kilpailujen urheilullista tasoa, pyritään alemmille tasoille saamaan nykyistä laadukkaampia kilpailutapahtumia.

Hevosen omistaminen ei sekään ole välttämätön kilpailemisen edellytys. Huipulla on tavallista, ettei ratsastaja omista hevostaan itse ja alemmille tasoille on mahdollista päästä jopa ratsastuskoulujen opetushevosilla. Yhtä lailla hevosen vuokraaminen tai ylläpitosopimus voi joissain tapauksissa olla kaikille osapuolille sopivin vaihtoehto. Kaikista vuokraamiseen ja ylläpitoon liittyvistä vastuista ja muista käytännön asioista kannattaa sopia aina kirjallisesti, valmiita sopimusesimerkkejä löydät täältä.
 
Koko juttu Nina Fagerströmin ja Hervé Godignonin ajatuksista, sekä kuvia HIHS:n yhteydessä löytyy täältä.

Minna